Sydänmiesten blogi

Näillä epäsuorilla tavoilla viha voi kyteä sisälläsi – Omaan vihaan tutustuminen on ensiaskel siitä vapautumiseen

Wed, 13 Sep 2023 14:14:43 GMT

Julkaistu Hidasta elämää Vieraskynä-kirjoituksena 13.9.2023.

https://hidastaelamaa.fi/2023/09/nailla-epasuorilla-tavoilla-viha-voi-kytea-sisallasi-omaan-vihaan-tutustuminen-on-ensiaskel-siita-vapautumiseen/

Viha on yksi ihmisen perustunteista ja kuten kaikilla tunteilla, sillä on ollut ja on tärkeä merkitys lajikehityksen kannalta. Meissä on kahdenlaista vihaa: rakkaudellinen viha, joka pitää meidän henkilökohtaisia rajoja suhteessa muihin ja suojelee meille tärkeitä asioita. Sen ei tarvitse turvautua väkivaltaan tai aggressioon.

Tuhoava viha on taas nimenmukaisesti sitä, jonka tarkoituksena on tuhota usein väkivallan keinoin. Sen alle jää niin muut ihmiset kuin kaikki muukin elollinen ja materia. Tuhoava viha ei kunnioita mitään eikä nöyrry kenenkään tai minkään edessä. Viha-sana viittaa usein jälkimmäiseen eikä ensimmäistä edes tunneta. Tuhoavan vihan voi jakaa edelleen kahteen eri kategoriaan sen näkyvyyden puolesta: avoimeen ja piilotettuun.

Kuten muutkin tunteet, viha muuttuu ongelmalliseksi kroonistuessaan tai kun sitä joutuu patoamaan sisälleen. Samalla tavalla esimerkiksi häpeä voi kroonistuessaan aiheuttaa masennusta. On aivan päivänselvää, että jos emme pysty purkamaan vihaa rakentavasti, kannamme aina vihaa kokiessamme kupillisen ruutia kellariin, kunnes jonain päivänä se leimahtaa pienestä kipinästä. Patoutunutta vihaa voidaan purkaa osaavissa käsissä, turvallisessa paikassa esimerkiksi ammattiauttajan vastaanotolla. Tällöin on suotavaa, että vastaanottava osapuoli on tehnyt itsessään vihatyötä eikä pelästy tai pelkää sitä kohdatessaan.

Nyky-yhteiskunnassa vihan näyttäminen ja kokeminen on usein niin pelottavaa, että sitä yritetään siivota pois näkyvistä ja välttää keinolla millä hyvänsä. Paradoksaalisesti kun välttelemme jotain tunnetta, kasvatamme samalla sen voimaa. Eritoten miehen viha on melkeinpä tabu yhteiskunnassamme ja se on myös toisaalta täysin ymmärrettävää, niin näyttävää ja satuttavaa se on. Esimerkiksi parisuhdeväkivallasta puhuessamme mies on edelleen se osapuoli, joka sitä useimmiten harjoittaa. Vihaan tutustuminen ja sen työstäminen on avainasemassa, jotta vihasta tulisi elämää rakentavaa eikä tuhoavaa voimaa.

Tässä muutamia vihan ilmenemismuotoja, jotka voivat valaista omia käyttäytymismalleja.

Avoin viha ilmenee usein aggressiivisena käyttäytymisenä. Avoimen vihan näyttäminen voi olla riidan haastamista, huutelua, uhkailua, lyömistä, kiusantekoa ja fyysisten rajojen rikkomista. Riidan haastaminen baari- tai nakkikioskin jonossa on tästä klassinen esimerkki. Avoimen vihan tuottamat aggressiot päätyvät valitettavan usein uutisiin.

Piilotettu viha ei ole niin näkyvää, se on muiden ulkopuolelle jättämistä, sanoilla vahingoittamista, mitätöintiä, juoruilua, yllyttämistä, nettitrollausta ja muuta samankaltaista toimintaa. Piilotetusta vihasta kumpuaa henkistä väkivaltaa pahimmillaan, kun fyysinen väkivalta on avointa ja näkyvää. Piilotettu viha voi olla aggressiota sanojen muodossa tai sanojen välissä. Ei sanota mitään, mutta annetaan ymmärtää. Jos on yhdessä sovittu, miten toimitaan, niin silloin vihan ilmaisu voi olla kun ei edes tee mitään. Esimerkiksi jos on sovittu, että ilmoitetaan parisuhteessa menemiset iltaisin ja kun sitä ei tee, voi olla, että viha nostaa päätään. Piilotetun vihan tunnistaminen voi olla joskus todella haastavaa.

Kiltteys. Paradoksaalisesti kiltteys saattaa juontaa juurensa vihan tunteesta. Kun lasta vaaditaan jatkuvasti olemaan kiltti ja kiltisti, hän voi vastata, että minähän olen sitten perkele kiltti nyt ja aina. Eihän me aikuisetkaan olla aina kilttejä, miten lapselta voisi sitä vaatia? Kun sitten aikuisena kiltti hoitaa kodin ja lapset ja harrastukset ja puutarhan ja muidenkin työt, voi tuloksena olla räjähdysvaara. Kiltit usein uupuvat tai tekevät äkkipikaistuksissaan jotain peruuttamatonta.

Auktoriteetit. Onko aina helppoa pelata samoilla säännöillä vai olisiko mukavampaa luoda omat? Onko joskus liikenteessä vaikeaa ajella muiden tahtiin tai tuleeko joskus huijattua vakuutushakemuksessa tai veroilmoituksessa? Tekeekö tilaisuus varkaan, jos tietää, että ei voi jäädä kiinni? Jos suhde auktoriteetteihin hiertää, voi olla, että alla on tukahdutettua vihaa jotain varhaista auktoriteettihahmoa kohtaan.

Kannoin itse elämässäni vihaa vuosikausia ja olen kohdannut tai nähnyt kaikkia näitä vihan muotoja omassa taustassani. Ja vaikka se onkin ollut kipeää, omaan vihaan tutustuminen ja sen tiedostaminen on vapauttanut elämään aivan uudella tavalla.

“Menetänkö arvokkuuteni miehenä, jos näytän tunteitani?” – 6 tapaa parantaa tunnetaitoja

Wed, 21 Jun 2023 14:42:07 GMT

Julkaistu Hidasta elämää Vieraskynä-kirjoituksena 21.6.2023 osoitteessa

https://hidastaelamaa.fi/2023/06/menetanko-arvokkuuteni-miehena-jos-naytan-tunteitani-6-tapaa-parantaa-tunnetaitoja/

Olin ällistynyt vuosia sitten kun sain kuulla, että tunteet tunnetaan kehossa. Tämä tieto upposi syvälle tietoisuuteeni ja olen siitä asti laittanut valtavasti aikaa ja vaivaa tämän asian tutkimiseen itsessäni ja ympärilläni. Kehon kautta tunteisiin tutustuminen on ollut antoisa, tärkeä ja äärimmäisen tarpeellinen tapa tutustua omiin tunteisiini. Olipa syy sitten historiassa, talvisodan kauhuissa, kollektiivisessa häpeässä, kasvatuksessa tai ihan missä vaan, me miehet laitamme edelleen tunteemme syrjään valitettavan usein. Näin ei tarvitsisi olla. Hieman yleistäen, me miehet olemme vasemman aivopuoliskon ohjaamina, missä jylläävät järki ja rationaalisuus, tiede, matematiikka ja se mitä silmämme näkevät ja korvamme kuulevat. Omalla kasvun matkalla uskon edelleen tieteeseen ja siihen todellisuuteen mitä silmäni todistavat mutta niiden rinnalle on paletille tullut uusia sävyjä: tunteiden värikäs maailma, joka on avannut mahdollisuuden tarkastella sitä mitä minä olen ja mitä me olemme syvällä ihmisyydessämme toisenlaisesta näkökulmasta. Se on muistuttanut minua siitä, että meissä todellakin ovat nämä molemmat puolet, eikä järki ja tunne ole poissulkevia. Päinvastoin, ne vain tukevat toisiaan. Hyvät päätöksetkin syntyvät molempia kuunnellen.

Tunteiden kirjo on valtavan laaja, mutta aiemmin pystyin nimetä itsestäni vain muutaman. Nuoren aikuisuuden epäonnistuneet parisuhteet sekä lapsuuden ja nuoruuden kokemukset olivat syväjäädyttäneet tunteeni eikä niiden sulattaminen ole ollut helppoa. Toisaalta tehty työ on antanut myös valtavan suuren palkinnon: mahdollisuuden elää totuudellista elämää sen kaikissa muodoissa. Vaikka minussa nousee edelleen esimerkiksi kateutta ystäväni menestyksestä tai mustasukkaisuutta puolisoni menoista, ymmärrän nyt, että ne ovat vain yksiä häpeän muotoja. Ja turvallisessa ympäristössä niiden jakaminen purkaa omaa häpeäsysteemiäni. En voi poistaa itsestäni tunteita mutta pystyn olemaan niiden kanssa helpommin, tämän takia niiden luokittelu positiivisiin ja negatiivisiin ei ole erityisen hedelmällistä koska tunteet vain tulevat ja menevät. Kun aloittelin tätä hommaa, pedanttina suorittajana pyrin tekemään tarkkoja analyysejä, jotta tunteiden kuvailuni osuu varmasti oikeaan. Nyt ymmärrän, ettei se ole edes kovin tärkeää, oleellisempaa on vain huomata, että nyt minussa liikkuu jotain, eikä se ole vaarallista. Seurauksiin voimme vaikuttaa itsesäätelyn avulla, emme siihen, että meissä niitä tunteita liikkuu. Ja näin on muuten ihan kaikilla – myös meillä miehillä. Usein kuuluu sanottavan, että ”olen asiajohtaja” tai ”olen kiinnostunut vain tästä teknisestä puolesta”. Sekin on varmasti totta, mutta se ei silti pois sulje sitä tosiasiaa, että meissä kaikissa liikkuu tunteita.

Nämä ohjeet sopivat tietysti myös naisille ja muun sukupuolisille, mutta miehenä olen luonnollisesti valinnut miesnäkökulman. Voinko säilyttää kunniani ja arvokkuuteni miehenä, vaikka tutustun tunteisiini ja näytän heikkouttani ja haavoittuneisuuttani? Todellakin voin ja tänä päivänä onneksi enemmän ja enemmän. Haluan olla omalta osaltani edistämässä tätä kehitystä työssäni ja ihmisyydessäni. Voit valita näistä kuudesta kohdasta oman näköisesi tavan työstää tunteitasi. Niitä kannattaa myös yhdistellä ja lisäillä omia hyväksi havaittuja keinoja.

1. Rauhoitu.

Etsi itsellesi rauhallinen paikka, jossa voit olla itseäsi varten. Jo vartti päivässä edistää tunteisiin tutustumista. Kestolla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että tekisit tämän säännöllisesti, lähes joka päivä. Paikka voi olla työpaikalla tai kotona, voit olla luurit päässä kuunnellen esimerkiksi meditaatiota, rentouttavaa musiikkia tai meren liplatusta tai ihan ilman mitään silmät kiinni tai auki. Voit kävellä puistossa tai metsässä rauhallisesti, ilman suorittamista tai pakonomaista kiirettä. Usein unohdamme, että meditaatio ja rauhallinen kävely ovat niitä kehollisia harjoituksia, jotka auttavat tunnetyöskentelyssä.

2. Puhu.

”Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.” No ei onneksi ihan kaikki. Kun puhumme ensi kertaa tunteistamme tai osoitamme tarvitsevamme hellyyttä pussailun muodossa, tulemme alttiiksi hylkäämiselle. Ehkä toinen ei haluakaan kuulla tunteistani (eli minusta) tai antaa hellyyttä vaikka niin kovasti sitä juuri nyt tarvitsisin? Tämä on riski, joka meidän pitää ottaa, kerta toisensa jälkeen. Tunteista puhuminen on taito, jota ei välttämättä opi kerrasta, niin kuin ei mitään muutakaan taitoa tosta noin vaan. Kuvittelin olevani todella avoin ihminen, kunnes huomasin, että puhun oikeastaan aina asian vierestä tai toisista ihmisistä. Sitten kun tuli aika kertoa mitä minä tunnen tietyssä hetkessä tai tilanteessa, meninkin ihan lukkoon ja kaikki sanat karkasivat päästäni. Pidän tätä nykyään hyvänä merkkinä, koska silloin siinä on jotain mitä kohti kulkea. Kipeimmät asiat eivät halua tulla nähdyksi meissä ja rakennamme niiden ympärille suojaa. Tämän suojamuurin murtaminen on usein hidasta ”pala palalta” hommaa. Puhuminen on käytännössä välttämätöntä tämän muurin purkamiseksi.

3. Kuuntele.

Se on aika ällistyttävää, mutta kuuntelemisen taito on yhtä tärkeää kuin puhuminen itsessään. Jos sinulla on ystävä tai joku muu henkilö, jonka kanssa puhutte tämän tyylisiä asioita, voitte kokeilla esimerkiksi seuraavaa: toinen puhuu viisi minuuttia ja toinen kuuntelee ja sitten vaihdatte. Se kuka kuuntelee, ei saa kommentoida toisen puheita, molemmat jakavat vain itsestä käsin. Tämä harjoitus on ollut itselleni käänteentekevä, koska se on tuonut minulle rauhaa. Opin itsestäni, että pidin ennen aina ääntä, koska pelkäsin, ettei minua huomattaisi ja minut hylättäisiin. Se olikin siis selviytymisstrategia jo hyvin kaukaa. Kun nyt kuuntelen muita turvallisessa ilmapiirissä, tiedän, että olen arvokas ja saan puhua sitten kun on sen aika eikä hätää ole. Huom! Ystävän tehtävä on olla ystävä, ei terapeutti tai muu tukihenkilö. Tämä harjoitus onnistuu siis vain tasapainoisessa ja vuorovaikutteisessa ihmissuhteessa.

4. Kirjoita.

Etsi itsellesi sopiva tapa kirjoittaa. Se voi olla aamusivut tai päiväkirja, saatat tykätä kirjoittaa kirjeitä läheisille (jotka sitten lähetetään tai ei) tai kappaleita omaan elämäkertaan. Kirjoittamisen apuna voi käyttää vaikka erilaisia tunnekartastoja ja sitä kautta alkaa bongaamaan omia tunteita. Kirjoittamisen etuna on, että se saattaa tuoda uuden näkökulman omien tunteiden tulkitsemiseen, koska olemme edes hiukan etäällä oman mielen tuottamasta ajatusrallista. Tekstiin saattaa sisältyä paljon merkityksiä, jotka paljastuvat myöhemmin. Kun itse aloitin kirjottamaan päiväkirjaa, huomasin myöhemmin, että sekin oli kuin suoritus, tarkoituksena saada kymppi koulutodistukseen. Ei elämässä ole tarkoitus saada kymppejä, elämässä on tarkoitus elää oman näköistä elämää!

5. Ryhmä.

Ryhmä voi olla merkittävä tuki tunteisiin tutustumisen matkalla. Ryhmiä voi löytää yllättävistäkin paikoista, kaveriporukoista, kirjastoista, tukiryhmistä, työhön liittyvistä koulutuksista jne. Ryhmät voivat olla maksullisia tai ilmaisia. Luottamuksellinen ryhmä ja sen tuki voi olla äärimmäisen tärkeä herkistä asioista puhuttaessa. Tärkeää ei ehkä ole se mitä tehdään tai puhutaan yhdessä, oleellista on, että tietää että ryhmässä on hengenheimolaisuutta ja tukea. Itselleni erilaiset ryhmät ovat olleet erittäin tärkeitä apuja kasvun matkalla.

6. Ammattiapu.

Omiin tunteisiin ja sitä kautta omaan itseen tutustuminen ei aina ole mikään helppo työ. Jos pinnan alta löytää jotain, joka tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta kohdata, on tärkeää tukeutua ammattilaisen apuun. Erilaisia ja hintaisia ammattilaisia on paljon, on tärkeää, että löydät omannäköisen ihmisen tai ryhmän ja tavan toimia. Tässä kannattaa kaivaa tietoa ja kysellä muilta, mikä heille on toiminut ja mikä ei. Kannattaa valita ammattilainen, joka osaa käsitellä tunteita myös kehollisesti. Joskus työ voi olla todella hidasta, koska omiin tunteisiin tutustuminen harvemmin käy ihan hetkessä. Tunteet kun tuppaavat usein olemaan myös kiinnittyneinä toisiinsa ja toisen alta saattaa löytyä jotain ihan uutta, mitä ei edes tiennyt olevan olemassa. Siltikin tämä työ on äärimmäisen tärkeää: kun tutustuu tunteisiinsa ja sitä kautta paremmin itseensä, myös muiden on helpompi olla ympärillä.

Miksi terapiassa on harvoin tarjolla pikavoittoja?

Thu, 04 May 2023 13:36:36 GMT

Keskustelua terapioiden pituudesta nousee aika ajoin julkisuudessa ja usein asiakkaiden kanssa. Miksi meidän tarvitsee käydä jopa vuosikausia keskustelemassa saman tyypin kanssa, vaikka jutut alkaisivatkin kiertää jo kehää, eikä mitään ”uutta” tunnu ilmaantuvan. ”Olen kuullut tämän aiemminkin, miksi tässä puhutaan taas näistä samoista aiheista” ovat hyvin normaaleja ajatuksia terapia-asiakkaan päässä. Näin ainakin itselläni oli kun kävin pitkää psykoterapiaa aikanani.

Terapiassa on harvoin tarjolla pikavoittoja. Uskon, että jos niin olisi, useimmat meistä todennäköisesti sellaiseen tarttuisi. Kun mielenterveys järkkyy ja esimerkiksi masennus tai ahdistus nousee, mikä olisi hienompaa kuin korjata se muutamalla terapiakäynnillä tai ihmepillerillä. Tunnen tosin ihmisiä, jotka ovat käyneet muutaman tunnin terapiaa ja elävät täysipainoista elämää. Silloin tarvetta ei ole ollut muuhun ja tämä puolustaa esimerkiksi lyhytterapioita ja ratkaisukeskeistä otetta. Uskon vahvasti, että niillä on aikansa ja paikkansa, mutta mikään (myös tarjoamani) terapiamuoto ei ole vielä osoittautunut ihmeidentekijäksi. Joskus tarve on pitkälle terapialle, joka voi olla hidasta, kallista, usein vaivalloista ja joskus äärimmäisen tylsää. Kuka sellaiseen haluaa ryhtyä?

Omassa elämässäni terapian aloittaessani vuosia sitten minulla oli aikaa ja taloudellisia resursseja ryhtyä hommaan. Ja vaikka olin henkisesti ja sisäisesti aivan loppu, minulla oli ulkoisesti sen verran tarmoa, että pystyin lähtemään muutoksen tielle. Omalta kohdaltani vaurioita läheisissä ihmissuhteissa oli tullut jo lapsuudessa ja nuoruudessa ja vaikka en sitä vielä terapiaa aloittaessani ymmärtänyt, juuri niihin haavoihin halusin saada apua. Nuorena tulleet vauriot heijastuivat aikuiselämässäni ja vaikka sitä on ollut todella vaikeaa uskoa, vahvimmat selviytymisstrategiat ja tunnelukot kehittyvät useimmiten jo ennen kouluikää. Näin se on ja näin se oli minunkin kohdalla.

Tässä tulee tämän blogikirjoituksen varsinainen pihvi: pitkässä terapiassa eletään ihmis- ja luottamussuhde uudelleen turvallisessa ympäristössä, jos taustalla on vaurioita läheisissä ihmissuhteissa. Ja kun toiseen ihmiseen (terapeuttiin) aletaan luottamaan, puhutaan prosessista. Se on useimmiten hidas ja luottamus toiseen ihmiseen kasvaa pala palalta. Jos kerran elämme ihmissuhteen uudelleen terapeutin kanssa, eihän se oikeastaan voi edes käydä kovin nopeasti. Miten pystymme luottamaan toiseen nyt aikuisena, jos emme sitä ole pystyneet tekemään kasvuoloissamme? Tämä myös tarkoittaa usein sitä, että jossain kohtaa tätä kasvavaa luottamusta koetellaan. ”Tämä on ihan täyttä p*skaa ja sinä olet ihan täysin p*aska” voi asiakkaan ajatuksena olla merkittävä voima terapian edistyessä ja sanoitettuna osoittaa luottamusta vaikka kuulostaakin rajulta. Omalta kohdaltani elin lapsuuteni turvallisessa ympäristössä, jossa perusluottamus elämään sai syntyä ja se onkin kannatellut osaltaan elämän kriisikohdissa. En voinut kuvitellakaan, että omassa luottamuksessani olisi jotain ongelmia, mutta todellisuudessa oma luottamukseni läheiseen ihmiseen mureni jo pienenä. Onnekseni sain mahdollisuuden elää tämän ihmissuhteen uudelleen turvallisessa terapeutin luomassa sylissä. Se vaati herkkyyttä ja aikaa, omalta kohdaltani mikään ei tapahtunut tämän osalta nopeasti. Terapian pituus tai sen edustama tyyli ei siis määritä terapiaa vaan tärkeimmäksi nousee luottamus kahden ihmisen välillä. Tätä mielettömän arvokasta asiaa vaalin itse aina työssäni terapeuttina.

Sydän edellä mennään. Olet lämpimästi tervetullut terapiaan, joka voi olla pitkä, lyhyt tai ihan mitä vaan siltä väliltä. Aina kuitenkin sinun näköisesi.

Miksi terapiassa jauhetaan aina menneisyydestä?

Fri, 17 Mar 2023 08:15:11 GMT

Otsikon kysymys on todella hyvä ja aina ajankohtainen terapiasta puhuttaessa. Olen kuullut pohdintaa, että onko ihan pakko puhua lapsuudesta tai nuoruudesta, ne oli mitä oli eikä niistä märehteminen auta enää mitään. Tämä on täysin totta siinä mielessä, että nyt on tämä hetki emmekä ole enää menneisyydessä eikä siellä tapahtuneita asioita voi muuttaa eikä niihin voi enää vaikuttaa. Mennyt on mennyttä.

Toisaalta on myös erittäin tärkeää muistaa, että menneisyydellä on taipumus toistaa itseään ja niin kauan kuin tiedostamaton menneisyys on käsittelemättä, me luomme siitä oman tulevaisuutemme. Tämä on ollut vaikeaa käsittää itselleni enkä todellakaan ole siihen aina uskonut. Oma kuljettu matka ja kokemus taas on osoittanut, että näin todellakin käy. Koin ja koen edelleen, että oma lapsuuteni oli onnellinen ja siinä oli riittävästi perusturvaa kasvaa aikuiseksi. Toisaalta tunteiden käsittelyn ja kohtaamisen kannalta sain eväät, joiden kanssa jouduin myöhemmin elämässä ongelmiin. Tasavertainen kohtaaminen suhteessa muihin on tullut mukaan vasta viime vuosina, pitkällisen harjoittelun ja menneisyyden penkomisen myötä.

Parisuhde on tästä hyvä esimerkki, moni meistä (itseni mukaan lukien) on huomannut tekevänsä samoja virheitä suhteesta toiseen. Me olemme saaneet yhden tai useamman mallin parisuhteeseen (tai parisuhteettomuuteen), joita toistamme usein itse omassa aikuiselämässä tiedostamatta. Jotta voisimme luoda parisuhteen, joka on meidän omien ihanteiden, arvojen ja toiveiden mukainen, meidän tulee selvittää ja kohdata se, mitä saimme lapsuudestamme mukaan ja toisaalta syyllisyys siitä, miten olemme itse toimineet aiemmin. Kun valaisemme mennyttä ja tuomme siihen uutta tietoisuutta terapiassa, saamme mahdollisuuden vapautua menneisyyden kahleista. Vaikka mennyttä ei voi enää muuttaa, asenteemme sitä kohtaan voi muuttua jotta voisimme hyväksyä tapahtuneet ja oppia niistä uutta - vielä vuosien jälkeenkin. Terapeuttisissa prosesseissa käy myös usein niin, että menneitä ja merkittäviä asioita alkaa putkahdella uudelleen mieleen vaikka alussa tuntui, ettei muista enää mistään mitään. Joskus muistaa taas liiankin hyvin. Menneiden hyväksymiseen on liittynyt itselleni paljon lohtua, armoa ja anteeksiantoa ja ne ovat tehneet nykyhetkestä merkittävästi antoisamman. Menneisyyden ei siis tarvitse olla ylimääräinen painolasti, jota kannamme tietämättämme joka paikkaan mukaan. Tässäkin hetkessä voi olla paljon kannettavaa ilman menneisyyden taakkoja.

Sydän edellä mennä. Olet lämpimästi tervetullut selvittämään menneisyyttä terapiassa.

Selviytymisstrategioiden tiedostamista mindfulnessin ja terapian keinoin

Fri, 03 Mar 2023 06:58:54 GMT

Mindfulness-meditaatio on menetelmä, jolla vahvistetaan yhteyttä itseen, siihen todelliseen minään, joka minä todella olen. Se on kuin tutkimusmatka siihen minuuteen, jota me usein pyritään peittämään monilla tavoilla. Selviytymisstrategiat, tunnelukot ja eri roolit erilaisissa tilanteissa ovat niitä estäjiä, joiden takaa meidän voi olla vaikea nähdä, keitä me oikeasti olemme. Nämä selvitymiskeinot on syntyneet meissä usein jo ennen kouluikää varhaisissa kiintymyssuhteissa ja ne toimivat meissä alitajuisina. Mindfulnessin harjoittaminen on mahdollisuus lisätä tietoisuutta näistä alitajuisista mekanismeista meissä ja täten se on myös loistava työkalu terapiassa. Mindfulness on siis tunne- ja tietoisuustaitoja, joita mielestäni tulisi opettaa kaikille jo peruskoulussa.

Olenko sitten itse tietoinen koko ajan minussa tapahtuvista alitajuisista ohjelmista? No en tietenkään ja en usko, että kovinkaan meistä on. Puolisoni kertoi, että nauran aika usein unissani ja koen, että niinä aamuina kun hän raportoi yöllisistä nauruista, olen elänyt elämässäni keskivertoa stressaavampaa vaihetta. Miten stressi purkautuu nauruna tai mille edes nauran, näistä minulla ei luonnollisesti ole mitään käsitystä. Terapian ja mindfulnessin avulla meillä on kuitenkin mahdollisuus raottaa tuota arkitodellisuuden ja alitajunnan sumuverhoa ja löytää itsestämme niitä piilotettuja strategioita ja toimintoja. Selviytymisstrategiat, kuten ylenpalttinen suorittaminen, toimivat usein johonkin tiettyyn pisteeseen asti, mutta mitä tapahtuu kun niistä ei enää löydäkään apua tai turvaa? Mitä kun elämä tuo eteen jotain, mistä ei enää pääsekään yli vanhalla ja tutulla toimintatavalla?

Itselleni suorittaminen toi turvaa, koska menestyin työelämässä enkä kokenut useinkaan tylsiä hetkiä, jotka edeltävät luovuuden avautumista. Kun jouduin kasvokkain itseni kanssa, pelkäsin valtavasti, menetänkö itseni, koko sen minuuden, joka oli minulle tuttu. Pelkoni oli todellinen ja se esti minua raapimasta pintaa, siivoamasta niitä kerroksia, joihin sisältyi monia rooleja ja selviytymisstrategioita joihin olin samaistunut. Nyt vuosien jälkeen voin sanoa, että vaikka pelko tuntui todelliselta, se ei kuitenkaan ollut totuus tästä maailmasta eikä ne uhkakuvat toteutuneet. Levollisuus, joka minusta yllätyksekseni löytyi, antaa minun olla oma itseni ja elämään oman näköistä elämää ja toisaalta ne kerrokset, joita tietoisuus on minussa valaissut, on edelleen olemassa ja niissä on myös paljon hyvää. Joskus suoritan edelleen, koska veroilmoitus pitää täyttää ja jossain paikassa pitää olla ajallaan, mutta suoritan niin, ettei se vie sisäistä rauhaani pois, suorittaminen ei temmellä itseni eikä levollisuuteni kustannuksella. Se on kuin ylimääräinen vaihde, jonka voin laittaa silmään silloin kun haluan, ei niin, että ajelisin sillä tietämättäni suurimman osan matkasta.

Sydän edellä mennä. Olet lämpimästi tervetullut vahvistamaan yhteyttä itseesi terapiassa ja mindfulness-ohjauksessa.

Tunteet tunnetaan kehossa

Tue, 14 Feb 2023 06:04:28 GMT

Otsikon lause muutti elämäni. Olin täysin ällistynyt sanojen merkityksestä mutta olin samaan aikaan hyvin vastaanottavaisessa tilassa, jossa nuo sanat saivat upota syvästi tunteelliselle tasolle.

Tiede vahvistaa tämän tätä nykyä. Muun muassa professori Lauri Nummenmaa on tehnyt arvokasta työtä kehotuntemusten tutkimuksessa Aalto-yliopistossa. Hän on piirtänyt kehosta värikarttoja, jotka osoittavat kuinka tunteet kirjaimellisesti koetaan kehon välityksellä ja missä siellä. Tässä kohtaa on myös hyvä muistaa, että pää on osa kehoa samoin kuin sen sisältö. Moni meistä on kokenut rakastumisen tunteen ja kuvaillut sitä kuin se olisi kehossa hiukan nousuhumalaa muistuttava keventävä ja kupliva tunne. Tai voimakas viha ja kiukustuminen, kuinka ne saavat punan ja lämmön tunteen nousemaan kasvoille. Kuvaamme monella tapaa kielellisesti näitä kehotuntemuksia: joskus meillä on perhosia vatsassa, sydämemme itkee, pala on kurkussa tai joskus tiukassa paikassa ärsytys kasvattaa kuplan tai jotain vielä rajumpaa otsaan. Suomen kieli on tietysti kaikessa rikkaudessaan loistava kuvaamaan näitä erilaisia kehon tunteita mutta tämän lisäksi Nummenmaan tutkimus osoittaa, että ne eivät ole kulttuurisidonnaisia. Samoja tai saman kaltaisia tunteita tunnetaan kulttuurista ja maanosasta riippumatta, joka kertoo siitä, että kehotuntemukset ovat ihmiselle biologian määrittämiä selviytymismekanismeja, luonnollinen osa meitä.

Mitä tämä tarkoittaa sitten meille tavallisille taatelintallaajille? Ainakin sitä, että tunteita ei välttämättä tarvitse pelätä tai vältellä ja niistä voi iloita kun ne nousevat ja siihen on aihetta. Tai kun suru tai kipu iskee, meillä on lupa ja tila tuntea juuri sitä. Käytännössä, jos esimerkiksi hermostun työkaverilleni kun hänellä on oman tulkintani mukaan ”huono päivä”, minun ei välttämättä tarvitse mennä hermostumiseni mukaan ja pilata sillä omaa fiilistäni. Tämä edellyttää, että olen tutustunut omiin tunteisiini ja olen tietoinen niistä tässä kohdassa vaikka tunteiden kuvaaminen ja nimeäminen voi olla ainakin aluksi vaikeaa. Haluan myös muistuttaa, että käytännössä kukaan ei ole aina tietoinen kaikista tunteistaan. Itselleni terapia oli muiden tapojen ohella loistava paikka edistää omien tunteiden tunnistamista. Jos tunne tuntuu esimerkiksi nousevana kiristyksenä rinnan kohdalla voin huomioida sen ja sitten antaa sen mennä omia menojaan. Luonnollisesti tämä on helpommin sanottu kuin tehty ja vaatii usein harjoittelua. Jonkun todella läheisen, esimerkiksi puolison kanssa homma meneekin sitten usein astetta haastavammaksi.

Toisekseen, pahimmillaan pitkään jatkuneet tunteet saattavat kroonistua kehossamme eli tunne saattaa alkaa painamaan ajan myötä ja aiheuttaa jopa sairauksia. Tunne-elämän ongelmat tekevät meistä siis haavoittuvaisempia myös fyysisille sairauksille, ihminenhän on psykofyysinen kokonaisuus. Emme mene rikki kun tunnemme, saatamme särkyä siinä tapauksessa jos tunne jää päälle ja pitkittyy, emmekä pysty tiedostamatta päästämään siitä irti. Omasta historiastani vuosia jatkuneiden tunteiden vapautuminen kehosta on ollut todella mullistavaa ja samalla tiellä ollaan edelleen: työssäni terapeuttina ja mindfulness-ohjaajana pyrin edistämään kehon tunteiden tunnistamista.

Sydän edellä mennään. Olet lämpimästi tervetullut tutustumaan kehotuntemuksiin terapiassa.

Milloin aloittaa terapia?

Wed, 01 Feb 2023 12:32:38 GMT

”Sinä kävelit tuosta ovesta sisään juuri sinä päivänä kun olit siihen valmis.” Muistan varmasti ikuisesti nämä oman terapeuttini minulle lausumat sanat vuosia sitten. Ne antoivat todella paljon voimaa ja lohtua kun voivottelin jossain kohtaa, miksi en tullut aiemmin terapiaan. Koin tuolloin, että terapiasta saamani hyödyt olisivat olleet tarpeellisia jo vuosia aiemmin ja että olin hukannut elämässäni aikaa, vaikka siinä ei näin jälkeenpäin tarkasteltuna ole mitään järkeä. Totuudelliset sanat avasivat minulle sitä, että tein päätöksen lähteä terapiaan vasta siinä vaiheessa kun olin siihen valmis enkä enää vain puoliksi ”läpällä” tms. Elämä ohjasi siihen suuntaan kun isot kriisit vavisuttivat minuuden rakenteita ja olin vihdoin valmis pyytämään ja hiljalleen vastaanottamaan apua. Päätös ei ollut helppo, terapia kun harvemmin on vain hauskaa itsensä tutkiskelua, koska menin todellakin kohtaamaan niitä omia salattuja pimeitä puolia, luurankoja kaapissa. Aika oli tullut. Taloudellinen tilanne myös mahdollisti terapian aloittamisen ja pystyin järjestelemään aikaa tapaamisille kalenteristani. Jälkeenpäin viisasteltuna niitä olisi kyllä löytynyt jo paljon aiemmin.

Nyt itse terapeuttina haluan tarjota keskusteluapua nopeasti ja mahdollisimman matalalla kynnyksellä, koska ajoitus on tärkeää eikä pitkä odottelu terapiaan pääsemiseksi auta ketään. Itselleni merkittävin syy terapian aloitukseen oli läheisen kuolema, mutta sen ei tarvitse aina olla jotain näin suurta tai dramaattista, pienikin riittää hyvin. Niistä elämän pienistä asioista kun saattaa paljastua jo vaikka mitä merkityksiä. Itselläni oli luonnollisesti kaikenlaisia mielikuvia terapiasta, millaista se on tai millainen minun pitäisi asiakkaana siellä olla. Ja kun en ollut käynyt terapiassa, esimerkiksi sen rankkuudesta oli kuullut kaikenlaista ja se nosti kynnystä aloittamiseen. Ajan myötä nuo mielikuvat ovat romuttuneet ja mielestäni on tullut avoimempi. Terapiassa ei pidä olla oikeastaan millään tavalla vaan siellä voi olla ihan juuri sellainen kuin sillä hetkellä on, oli se sitten mitä tahansa. Yhteys toiseen ihmiseen on se joka kantaa ja jokainen terapia on omansa näköinen ja sille löytyy tilaa olla sitä. Mitään asiaa ei tarvitse vältellä, ihan kaikista pienistä tai suurista asioista voidaan puhua niiden omilla nimillä.

Sydän edellä mennään. Lämpimästi tervetuloa terapiaan.