Miksi terapiassa jauhetaan aina menneisyydestä?

Otsikon kysymys on todella hyvä ja aina ajankohtainen terapiasta puhuttaessa. Olen kuullut pohdintaa, että onko ihan pakko puhua lapsuudesta tai nuoruudesta, ne oli mitä oli eikä niistä märehteminen auta enää mitään. Tämä on täysin totta siinä mielessä, että nyt on tämä hetki emmekä ole enää menneisyydessä eikä siellä tapahtuneita asioita voi muuttaa eikä niihin voi enää vaikuttaa. Mennyt on mennyttä. 

Toisaalta on myös erittäin tärkeää muistaa, että menneisyydellä on taipumus toistaa itseään ja niin kauan kuin tiedostamaton menneisyys on käsittelemättä, me luomme siitä oman tulevaisuutemme. Tämä on ollut vaikeaa käsittää itselleni enkä todellakaan ole siihen aina uskonut. Oma kuljettu matka ja kokemus taas on osoittanut, että näin todellakin käy. Koin ja koen edelleen, että oma lapsuuteni oli onnellinen ja siinä oli riittävästi perusturvaa kasvaa aikuiseksi. Toisaalta tunteiden käsittelyn ja kohtaamisen kannalta sain eväät, joiden kanssa jouduin myöhemmin elämässä ongelmiin. Tasavertainen kohtaaminen suhteessa muihin on tullut mukaan vasta viime vuosina, pitkällisen harjoittelun ja menneisyyden penkomisen myötä. 

Parisuhde on tästä hyvä esimerkki, moni meistä (itseni mukaan lukien) on huomannut tekevänsä samoja virheitä suhteesta toiseen. Me olemme saaneet yhden tai useamman mallin parisuhteeseen (tai parisuhteettomuuteen), joita toistamme usein itse omassa aikuiselämässä tiedostamatta. Jotta voisimme luoda parisuhteen, joka on meidän omien ihanteiden, arvojen ja toiveiden mukainen, meidän tulee selvittää ja kohdata se, mitä saimme lapsuudestamme mukaan ja toisaalta syyllisyys siitä, miten olemme itse toimineet aiemmin. Kun valaisemme mennyttä ja tuomme siihen uutta tietoisuutta terapiassa, saamme mahdollisuuden vapautua menneisyyden kahleista. Vaikka mennyttä ei voi enää muuttaa, asenteemme sitä kohtaan voi muuttua jotta voisimme hyväksyä tapahtuneet ja oppia niistä uutta - vielä vuosien jälkeenkin. Terapeuttisissa prosesseissa käy myös usein niin, että menneitä ja merkittäviä asioita alkaa putkahdella uudelleen mieleen vaikka alussa tuntui, ettei muista enää mistään mitään. Joskus muistaa taas liiankin hyvin. Menneiden hyväksymiseen on liittynyt itselleni paljon lohtua, armoa ja anteeksiantoa ja ne ovat tehneet nykyhetkestä merkittävästi antoisamman. Menneisyyden ei siis tarvitse olla ylimääräinen painolasti, jota kannamme tietämättämme joka paikkaan mukaan. Tässäkin hetkessä voi olla paljon kannettavaa ilman menneisyyden taakkoja. 

Sydän edellä mennä. Olet lämpimästi tervetullut selvittämään menneisyyttä terapiassa.