Selviytymisstrategioiden tiedostamista mindfulnessin ja terapian keinoin

Mindfulness-meditaatio on menetelmä, jolla vahvistetaan yhteyttä itseen, siihen todelliseen minään, joka minä todella olen. Se on kuin tutkimusmatka siihen minuuteen, jota me usein pyritään peittämään monilla tavoilla. Selviytymisstrategiat, tunnelukot ja eri roolit erilaisissa tilanteissa ovat niitä estäjiä, joiden takaa meidän voi olla vaikea nähdä, keitä me oikeasti olemme. Nämä selvitymiskeinot on syntyneet meissä usein jo ennen kouluikää varhaisissa kiintymyssuhteissa ja ne toimivat meissä alitajuisina. Mindfulnessin harjoittaminen on mahdollisuus lisätä tietoisuutta näistä alitajuisista mekanismeista meissä ja täten se on myös loistava työkalu terapiassa. Mindfulness on siis tunne- ja tietoisuustaitoja, joita mielestäni tulisi opettaa kaikille jo peruskoulussa. 

Olenko sitten itse tietoinen koko ajan minussa tapahtuvista alitajuisista ohjelmista? No en tietenkään ja en usko, että kovinkaan meistä on. Puolisoni kertoi, että nauran aika usein unissani ja koen, että niinä aamuina kun hän raportoi yöllisistä nauruista, olen elänyt elämässäni keskivertoa stressaavampaa vaihetta. Miten stressi purkautuu nauruna tai mille edes nauran, näistä minulla ei luonnollisesti ole mitään käsitystä. Terapian ja mindfulnessin avulla meillä on kuitenkin mahdollisuus raottaa tuota arkitodellisuuden ja alitajunnan sumuverhoa ja löytää itsestämme niitä piilotettuja strategioita ja toimintoja. Selviytymisstrategiat, kuten ylenpalttinen suorittaminen, toimivat usein johonkin tiettyyn pisteeseen asti, mutta mitä tapahtuu kun niistä ei enää löydäkään apua tai turvaa? Mitä kun elämä tuo eteen jotain, mistä ei enää pääsekään yli vanhalla ja tutulla toimintatavalla? 

Itselleni suorittaminen toi turvaa, koska menestyin työelämässä enkä kokenut useinkaan tylsiä hetkiä, jotka edeltävät luovuuden avautumista. Kun jouduin kasvokkain itseni kanssa, pelkäsin valtavasti, menetänkö itseni, koko sen minuuden, joka oli minulle tuttu. Pelkoni oli todellinen ja se esti minua raapimasta pintaa, siivoamasta niitä kerroksia, joihin sisältyi monia rooleja ja selviytymisstrategioita joihin olin samaistunut. Nyt vuosien jälkeen voin sanoa, että vaikka pelko tuntui todelliselta, se ei kuitenkaan ollut totuus tästä maailmasta eikä ne uhkakuvat toteutuneet. Levollisuus, joka minusta yllätyksekseni löytyi, antaa minun olla oma itseni ja elämään oman näköistä elämää ja toisaalta ne kerrokset, joita tietoisuus on minussa valaissut, on edelleen olemassa ja niissä on myös paljon hyvää. Joskus suoritan edelleen, koska veroilmoitus pitää täyttää ja jossain paikassa pitää olla ajallaan, mutta suoritan niin, ettei se vie sisäistä rauhaani pois, suorittaminen ei temmellä itseni eikä levollisuuteni kustannuksella. Se on kuin ylimääräinen vaihde, jonka voin laittaa silmään silloin kun haluan, ei niin, että ajelisin sillä tietämättäni suurimman osan matkasta.

Sydän edellä mennä. Olet lämpimästi tervetullut vahvistamaan yhteyttä itseesi terapiassa ja mindfulness-ohjauksessa.